Meriradio

Kiitokset Tero Toivoselle. Sain Toivoselta yhtä lukuun ottamatta artikkelin kuvat, ja hänen nyyssiartikkelinsa toimi alkuperäisenä innoituksena tämän kirjoittamiseen.

Meriradio oli Naantalista käsin toiminut varsinaissuomalainen paikallisradio, joka herätti suuren yleisön huomion omaperäisellä ohjelmistollaan. Kanavan ohjelmisto oli suunnattu kaikille saaristossa asuville, mutta sisältö oli ennen kaikkea vanhemmille ihmisille tarkoitettua.

Meriradio soitti ainoastaan suomenkielistä musiikkia ja se esitti paljon keskusteluohjelmia joihin saattoi soittaa maksullisen (noin 1 nykyeuro/min) numeron kautta. Siitä tulikin ihmisten kontaktipaikka. Paikallisuus oli vahvasti läsnä. Kunnallisten asioiden pohtimisen lisäksi paikalliset yritykset ja yhdistykset saivat äänensä helposti kuuluviin. Radioaseman henkilökunta suunnitteli ja luki mainoksia edullisesti. Saaristolaiset otettiin huomioon lähettämällä pitkiä säälähetyksiä, joissa kerrottiin tarkasti eri saarien tilanteesta.

Lähetystekniikka herätti ihmisissä kummastusta, mutta kohderyhmä ei joko huomannut sen erikoisuuksia tai piitannut niistä. Koska studio ja varsinainen lähetinmasto olivat hyvin etäällä toisistaan (n. 35 km), linkkiyhteys niiden välillä oli huono. Jouduttiin käyttämään tiukkaa äänen pakkausta, mikä johti siihen, että Meriradiota lähetettiin voimakkaasti kohisevalla monoäänellä.

Meriradion kuuluvuusalueeseen kuuluivat Turun saaristo Dragsfjärdistä Velkualle sekä rannikko Turusta Uuteenkaupunkiin asti. Kuuntelijoita oli n. 160 000. Juontajat tulivat yleisölle hyvin tutuiksi, ja toimitiloihin järjestettiin vierailujakin.

Historia

Toiminta alkoi 6.3.1988 Velkuan kunnassa Velkuanmaan saaren Tiurlan kylässä taajuudella 95,3 MHz. Yhtiön perustajina toimivat toimittajat Jorma ja Laura Rotko, jotka olivat muuttaneet Helsingistä Turun saaristoon joitakin vuosia aiemmin. Meriradion toimilupaa hallitsi Saaristomeren Paikallisradio Oy. Meriradion lähetyksen avasi tuolloinen liikenneministeri Pekka Vennamo. Lähetysteho oli aivan aluksi 100 wattia stereona. Antenni oli Velkuan pääsaaressa Palvassa, silloisen Turun Telelaitoksen mastossa.

Yhtiö koki konkurssin vuoden 1990 alussa ja toiminta siirtyi NaviMedia-nimisen yrityksen omistukseen. Meriradion studio muutti Naantaliin vappuna 1990. Lähetin säilyi kuitenkin Velkualla, joten äänensiirtolinkistä tuli pitkä. Jotkut päättivät sitten pistää kompressionupit kaakkoon ja siitä sitten syntyikin kuuluisa Meriradio-saundi, jonka kanssa jatkettiin loppuun saakka.

Radio sai lisätehoa syksyllä 1990 ja taajuuden 89,0 MHz. Velkuan Palvan lähetin lähetti nyt 500 watin teholla. Lähetin siirrettiin vuoden 1992 alussa Rymättylän Airismaalle, jonne rakennettiin oma masto. Maston rahoitusrasitteet ja lama alkoivat kuitenkin aiheuttaa radiossa jatkuvaa kassakriisiä.

Meriradio vaihtoi omistajaa vuosien -94 ja -95 vaihteessa ja sen omistus siirtyi Aimo Häihäselle. Vuonna 1996 toimitilat muuttivat satamasta keskustan Tuulensuunkadulle.

Kesäkuussa 1999 tapahtui iso käänne: Liikenneministeriö ei enää suostunut jatkamaan Meriradion toimintalupaa, koska hakemusta pidettiin puutteellisena. Merkittävin puute oli tilintarkastajien lausunto yhtiön taloudellisesta tilasta, minkä takia voidaan sanoa, että Meriradio kuoli velkoihinsa. Ratkaisusta valitettiin EU:n tuomioistuimeen saakka ilman tulosta.

30. kesäkuuta 1999 asema pimeni. Samasta mastosta jatkoi Auran Aaltojen vetämä Radio Majakka, jonka formaattiin kuuluu myös kotimainen musiikki. Sen tarkemmin ei kuitenkaan yritetty Meriradiota kopioida. Siitä huolimatta huhu kertoo, että Majakan lähetykseen olisi vielä kuukausia lopettamisen jälkeen soittanut vanhuksia, jotka eivät tienneet lopettamisesta.

Ylellä nykyään työskentelevä entinen meriradiolainen kertoo kuuluisan tekniikan kohtalosta:

Hauska detalje: Kuuluisan kompressorin Meriradion pakkohuutokaupassa osti yksi Yleisradion äänitarkkailija itselleen. Poliisi yritti kaupata myös rds-hätälähetintä, mutta kun Ylen porukka räjähti nauramaan, niin virhe tajuttiin.

Äänitarkkailijamme kertoi, että sitä ei otettukaan leluksi, vaan se on nykyään jossakinpäin Kreikkaa pienessä paikallisradiossa ja hyvin toimii. Vehkeen putsaaminen kesti tosin kauan, koska se oli yltäpäältä tupakansavussa ja liassa. (Meriradiossahan sai polttaa monta vuotta studiossa.)

Kuvat

Meriradion viimeinen toimitalo (1999)
Meriradion ulkolähetysauto Vahdon markkinoilla (1994)

Ääninäytteet (nauhoitettu vuonna 1993)

Leikkeet ovat Ogg Vorbis -muodossa, joten niitä voi useimmilla nykyselaimilla.